perttukoistinen Vähän järkeä

Sotekriitikoilla edessään unettomia öitä

Kun nyt nykyisen hallituksen sote-uudistus on elämässä kohtalonhetkiään vaalikauden päättyessä, on ehkä paikallaan miettiä hieman mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan gallupien valossa, mikäli uudistus siirtyy jälleen seuraavan hallituksen tehtäväksi.

Sote-uudistusta on tehty eri tavoin nyt vähintään 12 vuotta. Vuonna 2006 aloitettu valmistelu kulminoitui paras-lakiin (laki kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta) ja tuli voimaan Vanhasen (kesk+SDP) hallituksen toimesta 1.1.2007. Kunta- ja sote-uudistusta aloiteltiin vuonna 2011 (kok+ SDP) ja sen kaaduttua hallituksen omiin ristiriitoihin sekä perustuslakiin lähdettiin tällä vaalikaudella (kesk+kok) puolestaan tekemään maakunta- ja sote-uudistusta.

Keskeisenä tavoitteena on ollut kautta linjan saada ns. leveämmät hartiat palveluiden turvaamiseksi. Niin myös tällä vaalikaudella. Uudistukset eivät muutenkaan ole olleet toisistaan täysin irrallisia, vaan ne muodostavat selkeän jatkumon. Nykyisessä uudistuksessa jatkettiin paljon siitä, mihin edellisessä jäätiin: demokratiaan ja kuntalaisen äänen lisäämiseen sote-alueen päätöksenteossa.

Näin kaikella todennäköisyydellä tulee käymään myös kevään vaalien jälkeen. Jos juuri nyt tuntuisikin juhlavalta, kannattaa miettiä hetki millainen malli vaalien jälkeen on edessä. Ilman uudistusta ei tulla joka tapauksessa jäämään.

Mikäli SDP voittaa vaalit, on se myös paalupaikalla uudistuksen sisällön määrittämisessä. Jo nyt on kuitenkin selvää että SDP:ta hiertää ennenkaikkea ihmisten lisääntyvä valinnanvapaus, jonka varjolla se aikoo tarjota ”suklaata" sote-yrittäjille. Maakuntamalli itsehallinnollisine alueineen ei kuitenkaan puolueelle ole mikään ongelma, vaikka se siitä hieman eri nimeä (”sote-kunta”) on käyttänytkin.

SDP on myös linjannut että ”jo tehtyä lainvalmistelua ja valmistelutyötä alueilla pitää hyödyntää”, joten näyttäisi siltä että alueiden määräänkään ei suurempia muutoksia ole luvassa. Tämä tulkinta on jo havaittavissa myös joissakin maakuntaliittojen valmistelupohdinnoissa.

Myöskään vihreät eivät maakuntamallia itsessään vastusta, vaan päinvastoin pitävät sitä ”oikeana tahona vastaamaan rahoituksen kokonaisuudesta”. Sekä sosialidemokraatit, vasemmisto että vihreät kannattavat myös maakunnille annettavaa verotusoikeutta. Verotusoikeuden lisäksi vihreät tosin lisäisi nykyiseen sote-uudistukseen myös maakuntien välisen rahoituksen tasausjärjestelmän.

Maakuntamallia ei oikeastaan juuri kukaan oppositiopuolueista erityisesti vastusta. Ei edes perussuomalaiset. Rkp lienee oppositiossa ainoita joka ei mallia erityisesti liputa, mutta se taipunee silti tarvittaessa mallin taakse hallitukseen ruotsinkielisten palveluiden viilauksella. Vasemmistoliitolle kelvannee puolestaan yritysten kaavailtua pienempi rooli.

Näyttäisikin gallupien valossa siltä, että uudistuksen siirtyessä seuraavalle vaalikaudelle luvassa on maakuntamallinen sote-uudistus, jossa julkisen roolia korostetaan yksityisten sote-tuottajien ja ihmisten valinnanvapauden kustannuksella. Rahat siirtyvät silti nykyisen esityksen tapaan pois kunnilta, maakunnat saanevat verotusoikeuden ja mahdollisesti näitä verovaroja myös tasataan.

Jos nykyisen uudistuksen tavoittelemaa kustannuspaineiden nousun hillitsemistä (ns. ”miljardisäästöjä”) onkin epäilty, on kyllä perin ihmeellistä mikäli näillä eväillä tullaan keventämään esimerkiksi väestörakenteen vanhenemisen myötä voimakkaasti kasvavia kustannuksia senkään vertaa. Pelkästään yli 80-vuotiaiden määrä kun on kaksinkertaistumassa tulevina vuosikymmeninä, mikä ei ainakaan helpota vanhuspalveluiden laadullisia paineita. Näitä tuskin kannattaa kuitata myöskään pikavipeillä valtionvelkaan.

Toki eräänlaisena perälautana voivat vielä tulla EU:n potilasdirektiivi (valinnanvapaus) ja kilpailulainsäädäntö (yhtiöittäminen), jotka siis johtaisivat parhaassa tapauksessa lopulta malliin jota nykyinen hallitus tavoitteli alunperinkin. Tämä kuitenkin tullee nykyiselle oppositiolle ”yllätyksenä” joskus tulevan vaalikauden aikana, kun mallia on rakenneltu jo toiseen suuntaan. Perustuslakikin saattaa olla kovilla ja vaatia muutoksia. Aikaa palaa jälleen vuosia vääjäämätöntä pidättelevässä neliraajajarrutuksessa.

Ainakin byrokratian ja kustannuksien lisääntymisestä huolissaan olevien sote-uudistuskriitikkojen luulisi nukkuvan jo aika huonosti, muista nyt puhumattakaan. Märkä päiväuni soten kaatumisesta saattaa pian vaihtua johonkin aivan muuhun.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Häviäjinä tulevissa soteleikeissä ovat lopulta ikävä kyllä aivan tavalliset suomalaiset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat